Pala palalta kohta kohdalta
Pari viimeistä viikkoa on tehty pieniä, mutta välttämättömiä juttuja talolle. Kylpyhuoneiden eteneminen on ulkopuolisista työntekijöistä kiinni, heitä odotellaan. Tämä ei ole mikään ongelma, koska olemme laatineet viimeistelylistan, josta voi napsia sopivia töitä ajan ja ilmojen mukaan. Luonto pitää omaa tahtiaan ja taitaa talokin pitää.
Eri huoneisiin on asennettu palovaroittimia kattoihin. Näin mittavassa korjausrakentamisessa otetaan käyttöön monenlaista tekniikkaa. Palovaroittimet pitää olla verkkovirtaan ja sarjaan kytkettyjä. Tietty määrä palovaroittimia huoneneliöitä kohden. Kun asentamisen jälkeen testataan asetettua palovaroitinta, reagoivat muutkin varoittimet hälytykseen. Tekniikka on vaikuttavaa ja hienoa. Paristojen käyttö vähenee koko ajan remontin myötä.
Listatöitä on tehty kevättalvesta. Nyt olemme laajentaneet reviiriä myös ulkotiloihin. Ovet saavat vuorilautaa ja vihdoin näyttää jo moni kohta huolitellummalta.
Pohjamaalattu autokatoksen ovikin sai päällensä Uulan Kaislaa.
Uutta nikkaroidaan ja vanhaa kunnostetaan, sellaista vanhan talon kanssa on. Yläkerran lunetti-ikkunat on pesty, vahvistettu kittikiinnityksiä ja maalattu. Yksi rikkontunut lasikin korjautettiin lasiliikkeessä. Kaarenmallisen lasin sahaus on varsin arvokasta, onneksi vain yksi lasi oli rikkoontunut😊.
Siellä ne kuivuvat vielä pari päivää yläkerran työhuoneessa. Allaskaappi ja uusi pesuallas totuttelevat vieressä toisiinsa. Kuvaan on myös päässyt kylpyhuoneen tuleva kattovalaisin
HS kirjoitti hiljattain arkkitehtuurista, jossa haastateltiin arkkitehti Kalakoskea. Hän puhuu keski-ikäisten talojen puolesta, talojen, joita juuri nyt puretaan paljon. Nykyään taloja puretaan enemmän kuin vuosikymmeniin.Tilastokeskus on rekisteröinyt, että vuonna 2023 purettiin 8000 rakennusta, iältään noin neljäkymmentä vuotta. Hän näkee selvänä, että sadan vuoden päästä ihmiset ihmettelevät miksi näin hienoja 1980-90 luvun taloja purettiin. Artikkelissa avataan tähän tilanteeseen johtaneita moninaisia syitä.
"Meiltä ei löydy vuosituhantisia rakennuskerrostumia kuten muualta maailmasta, mutta meidän tulisi kohdella hyvin sitä mitä meillä on, hän kertoo."
"Kaikki pohjautuu lopulta kulttuuriin: arvostammeko vanhaa rakennuskantaa vai emme. Lukuja perkaamalla voi sanoa, että emme: vain kuusi prosenttia suomalaisista rakennuksista on saavuttanut sadan vuoden iän".
"Perusteltiin purkamista millä tahansa, niin päätöksen tekee aina ihminen. Se ihminen on oman kulttuurinsa kasvatti- suomalainen kulttuuri on erittäin purkumyönteinen."(Hs 15.4.2026).
Aina lukiessa talojen puolestapuhujista, tunnen suurta kiitollisuutta ja toivon hartaasti muutosta taloja suojelevampaan suuntaan. Talot ovat osa meitä ja me osa niitä🙏.
On välillä mukavaa muistella mitä viime vuonna teimme juuri näinä päivinä talossa. Kuva kertoo, että teimme töitä yläkerran huoneissa. Tämä kuva on työhuoneesta viime huhtikuusta ja toinen kuva tästä keväästä.
Kauneus ei tunne rajoja, puutarhaa kukitetaan niin avokätisesti, että käsikäyttöinen ruohonleikkuri piti hakea jo varastosta valmiusasemiin. Kukkakedon madallus on tehtävä ajoissa, mutta vasta kun kukinta hiipuu😀, mutta hetki ihaillaan ja tarjotaan pörriäsille 🐝🐝🐝 ja muille syötävää ja silmäniloa ohikulkijoille. Kukakohan on mahtanut joskus laittaa ensimmäisen kukkasipulin puutarhaan 😊 eipä tainnut tietää, että näin suuren suvun kasvattaa idänsinililjoista, tähtilumikelloista ja pystykiurunkannuksista. Eikä tainnut tietää kuten en minäkään, että kiurunkannus mainitaan ainoana Pikkuapollon ravintona. Tämän rauhoitetun ja erityisesti suojellun päiväperhosen siirtoistutuksia on tehty täällä päin Suomea. Toivotaan, että jos tämä harvinaisuus sattuisi liikkumaan täällä päin, löytäisi makoisan apajan puutarhastamme😇
Kukapa ei nauttisi kukkakedoilla käyskeltelystä💜
Kommentit
Lähetä kommentti