Uskollisesti ulkona

Ulkotöitä tehdään uskollisuudella, koska eihän tämäkään kesä ikuisesti kestä. Kohta kesä ja kuumat kelit ovat enää väkevästi muistoissa. Luonnolle tämä on ollut rankkaa aikaa, ihmisillä on kuitenkin enemmän keinoja selvitä. Työtehot ovat aikaisin aamulla ja iltasella parhaimmillaan, päivisin pohjissa. Siestaa voi onneksi pitää lomalla.

Pääsisäänkäynti on melkein valmis, samoin pieni ranskalainen parveke. Nyt on alkanut yläkerran parvekkeen laitto ja se on nyt rujoimmillaan, odotellen uusia ovi-ja ikkunalistoja, terassilautaa, kaiteita ja maalia ikkunoihin ja oveen. Parvekkeen  lämpötilat ovat hivunnut monena päivänä  saunamaisiin lukemiin. Paksu peltikatto varastoi lämpöä ahkerasti  pintaansa.

Pääsisäänkäynti odottaa ovea  enemmän kuin koskaan ja jos kaupoille päästään mallista, pitää valmistumista odotella vielä viikkoja. Nyt pitää vaan fokusoida huomionsa valmiisiin kohtiin. Päällä on nyt peltikatto, sama kuin autotallissa. Metallityöt ovat erityisen vaativia niiden terävyyden takia. Niiden käsittelyssä, sahauksissa ja nostoissa pitää keskittyä täysillä.

Kattopalat saatiin turvallisesti paikoilleen ja kiinni🙏.

Tähän vielä kuva huhtikuulta vuonna 2023. Jotenkin vaan näitä on niin nostalgista  ja huvittavaakin katsella jälkeenpäin, talon tarinaa touhuineen. Muistoja kertyy valtavasti.

Koirat  ovat sopeutuvaisia, hyvin se unihetki on kuormalavan päälläkin maistunut, kunhan on aina oma paikka ja tutut ihmiset lähellä🐶.

Silloiset  betonirappuset  olivat rapautuneet ja lohjenneet,  kaivuri nappasi ne kauhaansa ja vei pois. 

Nyt talo saa asukkeineen nauttia  uudesta terassista.

Jopa Liisa-kissa tuli ihmettelemään uutta tilaa ikkunanpesun yhteydessä.

Kaatopaikalta pelastettu tuolikin pääsi terassin suojelukseen. Uusi maali päällänsä sai jatkoaikaa. Tässä on hyvä istahtaa hetkeksi  vaikka puikkojen seuraan. Kun tulisijat aloittavat taas lämmityskautensa, kuluu patalappuja. Kuumat luukkujen nupit ovat ankaria langoille, -onneksi, koska näitä on niin kiva väkerrellä😆.

Ranskalainen parveke on myös valmis ja odottelee myös oven asennusta. Ovea, joka alunperin piti asentaa yläkerran parvekkeelle, mutta päätettiinkin laittaa tänne. Odotellaan ovelle kantoapua, sitä saattaa olla luvassa lähipäivinä.

Tämä pieni parveke  on erittäin kissaystävällinen paikka, tarpeeksi korkeat kaiteet eikä mistään välistä pääse putoamaan. Tänne oikein pyydetään kerran päivässä nautiskelemaan kesärauhasta🐈.

Yläkerran parvekkeen ennallistaminen tehdään seuraavaksi, tila saa uutta materiaalia  sekä vanhaa korjaillaan. Vanha peltikatto oli maalattu katonkorjauksen yhteydessä, mutta viime kesän ulkoverhouksen maalaaminen telineineen oli vähän kuluttanut pintaa, joten se pestiin ja korjausmaalattiin. Iso koivu tontin nurkassa yrittää ahkerasti  istuttaa koivikkoa  meille tänne ihan ylös asti 😀, ei taida tietää,  että meille riittää ihan yksi komea koivu.  Rännikourukin oli taas siemeniä sakeana.

 Tänä vuonna maalauksen suoritti miespuolinen maalari😉.

Lattiaksi tulee  kestopuulaudoitus. Lattian ja kaiteiden runko tehtiin  ruuvaamista vaille valmiiksi autotallissa ja on jo kasattuna  parvekkeella. 

Näistä parveke rakentuu, kaidelaudat pitää vielä hakea.

Näitä  talon ostovaiheen kaiteita ei olla kovasti  jääty  kaipaamaan. Toki nämä antoivat maksimaalisen maiseman, yksityisyyden hinnalla. Täyttä rautaa olevina nämä painoivat huomattavasti, vaatien vähän lisämiesvoimaa irrotuksessa ja hallitussa pudottamisessa alas puutarhaan. Amos taisi olla ainut, joka ymmärsi kaiteiden arvon😆, vaikka vain kynnykselle sai kuononsa laittaa.

Nyt odotellaan varsinkin puisten, valkeiden puukaiteiden valmistumista ja toki parvekkeen kokonaisuutta.

 

Tontin päätoimisena maalarityöläisenä pensselin käytössä tulee välillä taukoja. Päätin hyödyntää taukoa maansiirtotöiden parissa lämpimien ilmojen kunniaksi😉. Lapiotöitä näillä ilmoilla on aika kuuma tehdä, tuli paljon lapioon nojailua ja kitinää. Vuohenputkiviidakko on nyt muutettu  pieneksi viljelyalueeksi ajatuksena istuttaa tilalle muutama  herukkapensas.  Pienet marjamäärät puutarhasta olisi huippujuttu. Tänään toki yllätin kolme sorsatyttöä varpistelemassa vadelmapuskissamme. Peuroilla on myös vakioreitti tontillamme. Kukapa ei marjoista ja hedelmistä  tykkäisi🍓🍒🍏, ihan ymmärrettävää.  Meidän pihalla ei tarvitse pelätä meitä eikä marjaverkkoja💛.

Taas pieni muisto pihan kohdasta kahden vuoden takaa.

Ja nämä kuvat muistona  viidakosta. Puutarhassa oli tähän aikaan lyhyt jakso ilman ruohonleikkuria vanhan ruohonleikkurin rikkoontumisen takia. Näin villiksi se meni parissa viikossa.

Multa on upeaa, kuten vanhoissa pihoissa on tapana olla. Amatööripuutarhurilla on mahdollisuudet onnistua viljelmissään 👍

Jos ovat rikkakasvit sitkeitä, on tämä pikkiriikkinen tammivauvakin

👶. Talven pärjäsi ja hyvin on taistellut olemassaolostaan isompien joukossa, kaverinkin on jostain hankkinut. Tontin rajapuuksi ilmeisesti mielii, käy kyllä meille.

On niin kuuma, että ilmat passivoittavat meitä kaikkia. Amoksen odotellessa  iltakävelyä, katsoin ikkunasta hihnan osumista kuonoon. Aika kauan sai se siinä olla, ei jaksanut siitäkään hermoilla, -kesäkuumalla kun kukin reagoi tyylillään😉 Amos on ihana  rautahermo, -aina 💛.

Tällaisella ilmojen  kosteusmäärillä kaikki tuntuu pysyvän vihreänä. Kaunista on. 

Elokuuta kaikille💛!

#hirsitalonkunnostus#suojelukohde#terassinteko#vanhantalonpelastaminen#parvekekaiteet#puutarhanlaitto#huvila#rantahuvila