Kylpyhuoneet hahmottumassa

 Ylä-ja alakerran kylpyhuoneiden  suunnitelmia hiotaan nyt yhtäaikaa ennen putkimiesten kutsumista paikalle. Sisustusvaiheisiin on aina vanhoissa taloissa matkaa, mikä on oikein hyvä asia. Ajatukset vaeltavat ja muuttuvat kuitenkin matkan varrella.

Yläkertaan on viime syksynä ostettu vanha, sininen puukaappi allaskaapiksi, mutta emme laitakaan sitä kylpyhuoneeseen. Tämä saaristolaiskaappi saa perusteellisen maalinpoiston, mikä on parasta tehdä ulkosalla. Maalinkaapimet eivät tällä kertaa riitä, täytyy turvautua myös maalinpoistajaan. Kaapin oltua muutamat kuukaudet meillä sisätiloissa, vanha ja paksu maalikerros tavallaan kuplii hiljalleen pinnalta vaatien perusteellisen poiston. Maalinkaavin  näyttää helpolta ratkaisulta, mutta vanhat maalit ovat  erittäin lujasti kiinni. Lemmikinsininen maali on niin herttainen väri kaapille, ettei taida kaappi haluta luopua siitä.

Keskityn kunnolla kaunottareen  kesällä. Maalinpoistot on aina järkevää ulkoistaa😉, maskin pito on kovin raskasta sisällä  ja puhdistustyö on  sotkuista puuhaa eli jatkan suosiolla ulkona.

Eli näillä ajatuksilla  päädyimme tämän kaapin ostoon. Pohjatyöt sujuvat helpommin ja kaappi saadaan paikalle oikeaan aikaan. Tästä työstä selviää lakkakerroksen hiomisella ennen öljymaalia. Kaapin päälle tulee suorakaiteen muotoinen  posliiniallas. Tässäkin kaapissa on kauniita yksityiskohtia. Kranssit puhuttelevat aina, olkoonpa missä vain. Kauempaa katsottu näen kranssin, vaikka ei ihan selkeä muoto kranssista olekaan. Ainakin soikean sellaisen😉.

 

Nyt kaappi on tarkastettu myös Alissa-mummon toimesta. Ihan sisälle piti mennä ihmettelemään, tarkisti varmaan ettei ole hiiriä kaapissa🐀. Uusiin juttuihin on aina hyvä tutustua ja todeta vaarattomiksi.

Kaappi sai siunauksensa. Ihan vapaaehtoisesti nyt siellä aina välillä käväistään😇. 

Yläkerran kylpyhuoneen puolipaneeliajatus on myös muuttumassa kokopanelointiin. 

Alakerran kylpyhuoneen kohdalla mennään täyskaakeloinnin ajatuksella, koska tiloissa on sauna. 

Kulku alakerran kylpyhuoneeseen odottelee, on vain ajan kysymys, kun tästä kuljetaan. 

Vierestä lähtee raput yläkertaan. Vanerinen työmaaovi on pitänyt eri paikoissa pölyä ja kylmää ilmaa loitolla, mutta nyt saattaa olla tämän oven tarina lopuillaan.

Ja tämän oven tarina alkaa talossa uudestaan.

Kevät tekee ihmeitä. Kolmesta kukkaruukusta yhdessä on tapahtunut jotakin. Pienet sirkkalehdet ovat avautuneet 🙏 taidan sittenkin omata piileviä puutarhurinkykyjä. 

Ihan omavaraisuutta nyt sitten odottelen granaattiomenasta tai passionhedelmästä. Kumpaakohan tähän ruukkuun laittelin,  kyllähän  sen sitten hedelmistä näkee 😁.

Sähköjohtojen parissa ja putkimiehen tuloa valmistelevissa töissä ollaan ensi viikonloppuna. 

Ystävällismielinen kuva lopuksi. Tätäkin asettautumista oli kiva seurata, hivuttautumista kohti lämmintä kylkeä pikkuhiljaa toisen ollessa vahvassa unessa. Nyt näin, koska uuneja on poltettu enää harvakseltaan. Amos on maailman paras "perhepäivähoitaja" aina niin lämpöinen ja luotettava, heti lämmin uuninkylki💛.