Oi ihana toukokuu!

Toukokuussa on erityistä taikaa,  luonnon muutokset ovat niin vaikuttavia ja nopeita.

 Kolmea linnunpönttöämme on käyty ahkerasti katsastamassa. Viimevuotinen pieni pönttö on nyt vakavassa harkinnassa kirjosiepoilla. Siellä käydään ainakin sisällä ja pyrähdellään lähipuissa. Tämänvuotisiin uusiin pönttöihin emme taida vuokralaisia saada🐦🐦. Varpuspöntön suurennettu lentoaukkokaan ei saanut pariskuntaa siihen asettumaan. Linnut kuulemma suosivat vanhempaa puumateriaalia eli pitää jaksaa odotella asukkeja.

Viime kesän hyörimme talon ympärillä viikosta toiseen maalausurakan merkeissä. Tänä kesänä on luvassa  sisä-sekä ulkotöitä. Sisällä on nyt luvassa mielenkiintoisia vaiheita, mutta toki ulkona olisi kivampi olla  viimeistelyjen merkeissä, kesän lämmössä ja  tuoksuissa.

Yläkerrassa sähköjen esityöt on saatettu päätökseen. Sähköjohtoa on mennyt monta metriä.

Valaisimien johdot pudotettiin talon ylävintiltä. Näistä johdoista niitä vanhoja ja uusiakin valaisimia sitten tulee roikkumaan.

Yhteistyöllä saatiin johdot reititettyä kätevästi😀. 

Tässä on yläkerran vintille johtava aukko, jota kautta  johtoja pudotettiin. Talo on ollut hallussa kaksi ja puoli vuotta ja nyt vasta keräsin rohkeuteni ja kiipesin vintille. Olen vain joskus kurkistellut  tikkailta. Nyt uteliaisuus voitti arkuuden ja kiipesin sinne. Nämä on niitä oman talon Flow-parkkeja😉. Tikkaita on yleensä helppo nousta ylöspäin, mutta laskeutuminen on vaikeampaa. Jotenkin sitä aina ajattelee tikkaiden lähtevän toiseen suuntaan. Tikkaiden jalat olivat lähellä tulevaa kylpyhuonetta, mikä lisäsi pelkokerrointa😬 En olisi kiivennyt ellei luottokaverini  olisi ollut varmistamassa alastuloani.

No, käynti oli mielenkiintoinen. Vastassa oli hiljainen, vähän salaperäinen, pysähtynyt maailma, kuten vinteillä yleensä. Kuivaa sahanpurua oli paljon. Tilassa pystyy hyvinkin kävelemään, mutta turvallisuussyistä siellä kontataan. Seurana oli noin sadan vuoden takaisia lehtiä, muistovärssy-sekä koulukirjoja. Otin niistä pari kuvaa, puhdistin paria kirjaa,  mutta pakkaan ne laatikkoon takaisin vintille. Ne ovat talon tarinoita, ei kenenkään muun. Tämä  on talon oma  valtakunta.

Pieni värssykirja oli täynnä ystävällisiä toivotuksia talon ensimmäiselle tyttärelle.  Osa värssyistä on täysin tuttuja nykyisillekin sukupolville. Kirjoitukset ovat edelleen  täysin luettavissa ja kiiltokuvissa on  kauniit värit tallella.

"Mummokoira" 

"Pelurikoira"

 

Värssykirja

Sahanpurusta löytyi sattumalta maailman pienin almanakka vuodelta 1939.

Yläkerran kolmen huoneen kattojen maalaukset ovat alkaneet Uulan Kookoksella. Mihinkään ei haluta aivan valkoista väriä, Kookos on lämmin ja pehmeän sävyinen valkoinen. Kopiopaperilla silmä erottaa helpommin maalin sävyjä.

Maalikerroksia on vasta yksi, toinen kerros tulee kohta puolin.

Osa kattolistoista on puhdistettu ihan puupuhtaiksi. Vanha vesimaali irtosi yllättävän helpolla puukolla ja pesulla.Listoja oli joskus myös jätetty tapettikerrosten alle.

Muurit ovat yläkerran huoneissa värikkäitä, toisessa huoneessa vihreä, toisessa punainen. Maalaamme ne todennäköisesti samalla värillä kuin lattiat, vaikka houkutus olisi laittaa jotain muuta. Molemmat muurit vaativat vähän oikaisulaastia rikkoontuneisiin kohtiin. Uudenveroisia niistä ei tehdä, eikä osattaisikaan. Ikä saa niissäkin mielellään näkyä. 

Muovipussin  sisällä odottelee Bauhausin pieni rautakamina.

Tuttu Kone-Rentin lattianhiomakone odottaa hakua ja ajuriaan😊 Täälläkin tumman ruskeat lattiat muuttuvat Uulan Hamppu-väriin. Lattianhiomapölyä pitäisi tulla taas vähän, koska hiomakoneen kaverina on alipaineistaja, mikä ohjaa pölyn  pitkää pussia pitkin ulos.

Kun lattiat on hiottu ja maalattu sekä tulevan yläkerran kylpyhuoneen lattia on levytetty turvalliseksi, saadaan Amos ylös seuraamme💛.

#lattianhionta#vanhatalo#lattiahiomakone#uula