Kuntosali on avattu!

Yläkerta valmistuu pala palalta. Kuntosali on valmis ja odottelee talon treenaajia💪. Kaikki laitteet ovat paikoillaan eli soutulaite ja puntit😀, enempää ei talo tarjoa. Työmaa huolehtii osaltaan aika kattavasti eri lihasryhmien treeneistä. Aurinko tervehtii lunetti-ikkunasta ja seinissä on 🌞-keltaista, mikäs tuossa on ihmisen soutaessa varsinkin, kun järvi on paksussa jäässä.

Ihan pieni aikamatka taas tuttuun tapaan. Tila oli talon ostovaiheessa viileää lapetilaa. Tila on muodoltaan edelleen sama, mutta nyt lämmin.

Oikealla puolella seinää  on entinen pesuhuone, nykyinen vierashuone, viime jouluna oli vielä aika raju meininki alueella.

Elokuussa tila toimi parvekkeen kaiteiden maalaamona.

Syyskuussa alkoi ankara alueen koolaaminen, levyttäminen ja eristäminen. Oli pölyistä, keskustelut tapahtuivat maskin kautta, suojalasit olivat höyryssä ja vaatteet purussa. Nämä olivat ankaria viikonloppuja.

Työt jatkuivat tapetoinneilla, kattojen paneloinnilla sekä putki-ja sähkötöillä loppusyksynä.

Mutta. Tänä viikonloppuna tila viimeisteltiin käyttökuntoon. Aula sai maton päällensä ja puuttuvat jalkalistansa.

Sisalia  on monella kotona. Tämän kaukomaiden luonnonkuidun puun lehdet ovat huomattavan kestävää materiaalia. Sisalista tehdään mattojen lisäksi köysiä ja narua. Eipä ole siis ihme, että kissojen raapimispuissa on usein sisalia. Nyt odotetaan tuleeko saliimme myös etukäpäliä treenava Alissa,  toivon ettei tulisikaan😉. Toki, on hänet jo siellä nähty tepastelemassa.

Matto "ui "lattialla eli on kiinni vain jalkalistoilla. Remontissa ei koskaan ole aivan helppoja vaiheita, kuten nämä lämmitysputket, jotka haastoivat matonleikkaajan. Hahmotushäiriöitä ei kannata päästää valloilleen😀.

Metallilista tulee vielä eteen, ettei matto ala rispaamaan ja ehkä työmaavalon tilalle jokin muu, jos innostuu illan soutuihin.

Koska arktinen talvi saapui Suomeen, emme aloittaneet vielä alakerran töitä. Tähtäämme seuraavaan viikonloppuun. Kylmyydestä ei ole ollut kuitenkaan haittaa, koska aina voi tehdä jotain muuta talon valmistumista edistävää. Ei täällä toimettomana tarvitse olla. Listaa uppoaa edelleen kilometreittäin😉 ja aina tulee lisää valmiita kohtia. Yhteistyö on saumatonta, nikkari vetää maalaajaa perässä kuin nuo tuolla oven päällä💛.

Vitriini on matkannut yläkerran työhuoneeseen. Langat ja kankaat myhäilevät päästyään pahvilaatikoista pois, puhumattakaan kaatopaikalta pelastetusta ja tuunatusta pienestä puuarkusta.

😊. 

Beatrix Potterin hahmot tuovat muistoja kaukaa, ajasta, jolloin perheen lapset olivat pieniä ja näitä satuja ihasteltiin yhdessä.

Paikkakunnan hiirille kiitos. Vaikka talo on satavuotias, hiiret ovat jättäneet talon rauhaan. Missään työvaiheissa emme ole törmänneet hiiren jätöksiin tms, pihan ja puutarhan kolot ovat näille riittäneet suojaksi.

Lankojen esillä olo teki tehtävänsä. Jotain pientä, hyvin pientä  on kiva tehdä välissä.

Luonnoneläimillä on ollut varmaan kylmää, lämmittävää lunta on ollut niukasti. Toivotaan, että kaikki ovat kestäneet kovat ajat. Villapaitoja olisivat kukaties tarvinneet. Toista se on näillä pehmoversioilla, saavat olla sisällä ja villapaitojakin vielä saavat😉.

Pakkaset ovat vähentymään päin, se on armollista meille kaikille, eläimille ja ihmisille. Jopa Amos on ilmaissut huolensa kylmistä ilmoista antaen merkkejä.Välillä joku tassu on ilmassa, katse nousee ja kerrotaan, että on liian kylmää🙏. Tällöin on aika taas kiiruhtaa kodin lämpöön.

Jos kelit sallivat, siirrymme tänne ensi viikonloppuna, kylmään eristämättömään tilaan. Tilaan, johon tulee sisäänkäynnin lisäksi toinen kylpyhuone ja sauna. Luvassa on sukellus joksikin aikaa epämukavuusalueille. Visiona on, että  tämäkin tila on joskus jotain aivan muuta.