Ulkosalla
Nyt jatketaan töitä pääasiassa ulkona, mutta jotain tehdään myös sisällä. Nämä kesän viikot ovat suurelta osin pyhitetty ulkonikkarointi-ja puutarhatöille. Parvekkeen kaiteiden maalaus tehtiin sisällä, pinnat kuivuivat nopeasti eikä paikallista koivun siemensadetta tarvinnut yhtään harmitella, toisin kuin ulkomaalauksissa. Tämän hetkiset työvaiheet ovat kiinnostavia, koska ne näkyvät nyt talon kokonaisuudessa.
Alissakin on kovin kiinnostunut talon puuhista ja liikkuu virkeällä katseella ahkeraan eri paikoissa🐈
Käydään ensin yläkerrassa, työhuoneessa. Ikkunien ja ovien korjaamisia on nyt tehty, pellavakitti on kuivunut ja suurin osa pinnoista on saanut valkoista öljymaalia päällensä. Ikkunapesuja on aloitettu varoen wanhan lasin rikkoontumisen pelossa. Keväällä kirjoittelin puuvillapitsikankaan vaiheista, kohta ne pääsevät ikkunaan siivelöimään luonnon valoa. Verhotanko on hankittuna, kiinnittäminen on jo lähellä😊.
Ovenkahvoihin ja lukkoihin en tee hiontoja tai maalauksia, ne saavat kertoa näin paremmin ajankulustansa.
Yläkerran aula toimi kaidemaalaamona. Timpurin töiden jouduttamiseksi maalasin vasta valmiit kaide-elementit. Haastavissa maalauskohdissa paras sivellin on ehdottomasti meikkisivellin, niillä saa tehtyä valtavan tarkkoja maalivetoja. Tuuletin pörisi aamusta iltaan ja kuivatti hienosti pinnat. Öljypohjaiset maalit kun tuoksuvat voimakkaasti, kaikki nukkuivat alakerrassa.
Kuten olen kirjoittanut aiemmin, keskeneräisyyteen on tottuminen. Parveketta dominoi edelleen tummanruskea ovi. Uloimmaisen parvekkeen oven ulkopuoli on niin haastava kunnostettava, että teemme sen yhdessä. Oven pinnassa on rikkoontunut paneelilaudoitus, mikä pitää poistaa ja ikävä kyllä ikkunalistoja pitää uusia, mikä on isohko riski vanhoille ikkunalaseille. Ovi maalataan Uulan valkoiseksi ja vuorilaudat Uulan Kaislan väriseksi. Harmi, että alkuperäistä kuvaa parvekkeesta meillä ei ole, mutta uskoaksemme ainakin lähellä sitä ollaan näillä muutoksilla.
Lähellä valmista aletaan olemaan parvekkeen kokonaisuudessa.
Parvekkeen rauta-aika on nyt muuttunut nyt puuaikaan.
Suljemme lisää pihaa sisäänkäynnin osalta istutuksilla ja aidoilla. Kadun lauta-aitaa on jatkettu ja sen taakse sekä tontin rajalle istutimme tuijia tuomaan ympärivuotista vihreyttä. Takaamme hyvän kasvun tuijille asentamalla aitojen juureen jälleen suodatinkangasta, vaikka hakettakin laitamme.
Talon edustan verivaahtera sai kaverikseen kummallekin puolelle hopeavaahterat. Paikallinen taimikauppa myi iloksemme varsin pitkälle jo kasvussaan päässeitä puita.
Pihalla ollut santakasa on hakeutunut nyt poluille ovien eteen. Erillistä jyrää meillä ei ole, vaan olemme omin avuin tasoittaneet sannan suodatinkankaan päälle. Sateet ovat tehneet hyvää yhteistyötä kanssamme.
Vanha puistonpenkki on taas päässyt ulos varastosta odottelemaan istuskelijoita.
Käytävät saavat muistuttaa mahdollisimman paljon alkuperäistä tunnelmaa, hiekkaisia reittejä sisäänkäynneille ja puutarhaan. On meille joku satunnainen ohikulkija ehdottanut pihan asfaltointiakin, mutta onneksi vain ehdottanut😉.
Pihalta löytyneet liuskekivetkin saivat uuden paikan.
Yläkerran töissä jatketaan syksyn edetessä. Siellä aula ja kylpyhuone odottavat eristyksiä ja levytyksiä.
Vierashuoneesta puuttuu tapetti, mutta Sandbergin näytepalat ovat olleet jo täällä koko kesän. Kaikki mallipalat ovat hyviä, mutta yksi pitäisi päättää Egertin kaveriksi. Egret on haikara, joka istuu canvas-taulussa. Jos Egretiltä kysyttäisiin, taitaisi kosteikkojen asukki valita miljöökseen Anna Hazelin tapetin😀
Vielä on kesää jäljellä ja jos sopivasti osuu, pystyy vielä hyvinkin istumaan kahville ulos.
Pari viikkoa sitteen Helsingin sanomissa oli tarina pohjalaistalosta ja alla oivallinen linkki meille kaikille puuhastelijoille, Panu Kaila kirjoitti Talotohtorin rakenneoppaassa, HS 18.6.23 seuraavasti;
"Mitä enemmän asukas puuhailee kotonaan, sitä tutummaksi se tulee: siinä alkaa kaikua muistoja, se muuttuu vähitellen kuin ystäväksi tai rakkaaksi, sen vuoksi puuhailusta tulee entistä miellyttävämpää.
Oman käden jälkien näkeminen tuo tekijälleen tyydytystä ja "vahvistaa minuutta".
Kaila kannustaa unohtamaan voivottelun keskeneräisyyden ja tekemättömien töiden äärellä.
Kannattaa pikemmiten ajatella, että "tuokin tarjoaa vielä pitkään mukavaa tekemistä, valmistuu jouluksi, mutta en sano minä vuonna, jännittävää nähdä miten se sitten minulle hymyilee.
Tuota me kaikki puuhastelijat taidamme harjoitella näissä projekteissa, välillä tuo onnistuu oikein hyvin ,välillä ei niin hyvin. Ja kyllähän talo puhuu asukeilleen omalla kielellään jättäen hiljaisia kaikuja yhteisistä hetkistä.
Ilmojen vähän viilennettyä, sujuu täällä lenkit jo tuttuun tapaan. Rannan alue ei ole enää ykkönen Amokselle , vaan metsä metsän antimillaan. Hän on hyvin tietoinen marjojen terveellisyydestä, niitä voi syödä rajoituksetta 😀.
Lempeää kesänjatkoa toivottaen, syksyyn on vielä matkaa😘
pihatyöt#hirsitalonkunnostus#parvekkeenkorjaus#sandberg#pihapolunteko#viheristutus#tuija#suojelukohde
Kommentit
Lähetä kommentti