Matkantekoa

 Matka jatkuu töiden merkeissä talolla, mutta alkusyksyyn mahtui myös pieni matka naapurimaan kauneuteen, Gotlantiin.

Laitan matkasta muutaman kuvan muistuttamaan saaren tunnelmista. Saarelle matkanneiden sesonkikausi  oli lopuillaan, mikä näkyi väljyytenä kaduilla, kujilla ja merenrannoilla. Missään ei tarvinnut jonottaa, sai rauhassa ihmetellä näkemäänsä.

Tämä vanha puisto, Botaniska Trädgård, on esimerkki siitä, mitä kaunista voisimmekaan tuottaa ympäristöömme. Tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat hakeutuneet puistoon sadan vuoden ajan  ihmettelemään sen upeutta, nyt oli meidän vuoromme. Loputon kauneus ja vihreys puskee kulkijan sieluun asti. Kaikki on sopusoinnussa kuin onnistuneessa taidemaalauksessa, on kookasta ja pientä kasvajaa, vanhaa ja uutta. Ruusujen kukinnat olivat jo melkein ohi, mutta tässä paviljongissa istuessaan niitä ei edes osannut kaivata.

Koskemattomat merenrannat puhuttelevat aina. Horisonttiin katsominen on antanut mittasuhdetta luontoon ja itseen koko ihmisen historian ajan.

Rantaviiva vangitsee samalla tavalla. Kahta samanlaista kiveä ei ole, kaikki ovat ajan muovaamia yksilöitä. Kivien kauneus ja sileys oli käsin kosketeltavissa😉. Näitä kiviä on luonto pitänyt pitkään käsissään🙏.

Visbyn kujat ovat sitä, mitä niistä kirjoitetaan, viehättäviä, kapeita ja mielenkiintoisia. Kaikki vanha on tallella ja miljööstä pidetään hyvää huolta. Puskutraktorit eivät ole täällä käyneet. Kahvilat ja ravintolat houkuttelevat kilpaa keskenään, tauoista tulee pitkiä. Kaupungin kokonaisuus on harmoninen ja sen yksityiskohdat ovat kauniita.

Vielä vanhempaa. Roma-luostari -Roma Abbey pysähdytti. Vanha miljöö on täynnä historiaa. Rakennuksista löytyy taidenäyttely,  kädentaitajien tuotteita myyviä  myymälöitä ja kahvila.

Mestarillista kauneutta lähti matkaamme, nämä pääsevät asettumaan  tulevan yläkerran kylpyhuoneeseen. 

Lopuksi taidenäyttelyn seinällä olleen luostarin munkki Alfred av Rievaulin pysähdyttävä teksti meille tässä ajassa eläville.

Taas omaan miljööseemme. Pihatöiden viimeistelyjen kannalta ilmat eivät ole olleet aivan optimaalisia, joten olemme tehneet jotain taas sisälläkin.

Pienen kuistin ovi on nyt paikoillaan. Tämä oli  alunperin suunniteltu yläkerran parvekkeelle, mutta se laitettiin alakertaan. Valoa tulvahti taas lisää sisään. Nyt pieni  parveke on käytettävissä. Enää ei tarvitse käyttää ikkunaa kulkuna😉. Tuulensuojalevy oli kuiva ja selluvilla samoin, ollen hyvänä esimerkkinä hengittävistä materiaaleista.

Ja aina, kun ryhdytään johonkin uuteen juttuun, toinen lemmikeistä ilmestyy taatusti paikalla. Alissa oli luonnollisesti ensimmäinen, joka otti uuden kulkuaukon käyttöön.

Valo kutsuttiin sisään, ja sehän taisi tulla mielellään🌞.

Päivälleen kaksi vuotta sitten tämä alunperin vuokralaisten porstua  oli vielä kylmää tilaa. Ostovaiheessa kuistin ulko-ovet oli naulattu kiinni ja kulku sisätiloihin  oli eri kohdassa.

Kuisti aloitti uuden aikakauden lämpimänä tilana sekä vahvempana kuin koskaan aiemmin.

Syyshämäryys on jälleen taianomaista pitkän tauon jälkeen. Yksi lyhty riittää. Pimeys puutarhassa on arvokasta.

Omenapuut on  nyt leikattu parhaan kykymme mukaan. Botaniska Trädgårdin tasoon ei päästy, mutta kyllin hyvä taas tuli.Tänä vuonna puutarhojen omenasato jäi monelle niukaksi, omenapuut reagoivat kesään pudottamalla satonsa täysin etuajassa. Ruoho on täynnä pieniä raakileita, joita on kerättävä pois ruohonleikkurilta, -ja omenabongariltamme😉.

Nyt jätämme pihan ja siirrymme sisätiloihin. Mielenkiintoisia aikoja luvassa talon tarinassa.

#

hirsitalo#suojelukohde#puutarhatyöt#omenapuidenleikkaus#sisäovenasennus