Kaikenlaisia tekemisiä

 Kesä on nyt niin lämmin, että välillä pitää siirtyä kauniista ulkokeleistä sisätiloihin "vilvoittamaan" itseään. Vielä on valoisaa pitkään, mutta lamppujen aika tulee. Makuuhuone on saanut kaksi uutta lamppua varjostimineen. Toteutin haaveen vanhan tapetin käytöstä varjostimiin. Valkoinen kankainen varjostin sai päällensä edellisen kodin ylijäämätapetin. Mukavaa saada omaa  talohistoriaa nykyhetkeen.

Elloksesta ostettu  valkoinen varjostin oli kaunis, mutta väriä mahtuu varsinkin Einar-tapetin kaveriksi.

Sapluunan teossa kannattaa panostaa tarkkuuteen. Makulatuuritapetista sai tehtyä hyvän sapluunan. Lampunvarjostin on yllättävän leveä.  Vaati ympärilleen melkein kaksi pituutta tapettia, koska kohdistin vielä  kuviot symmetrisiksi.

Lampun ylä-ja alareunat maalasin beigellä ja lilalla kalkkimaalilla, reunat eivät näin pilkota liikaa uudessa värimaailmassa.

Kiinnitin tapetin kankaaseen perinteisellä Eri-keeperillä. Tämä tapetti kesti liimavalintani, koska tapetti on erittäin paksua ja vahvaa.

Tällainen  iso taloprojekti on siinä mielessä hyvä, että työnkuvat voivat vaihdella paljonkin, tehdään töitä sisällä, ulkona, yhdessä tai erikseen, isosti tai pienesti. Ei pääse kyllästymään yhteen ja samaan 😀 ja on myös keholle monipuolista puuhaa, puhumattakaan aivoista 😉.

Yläkerran työhuoneen ikkunoita ja ovea emme sitten vaihtaneet, vaan korjaamme niitä taitojemme mukaan. Wanhat puhalletut ikkunalasit hurmasivat kadulta ja sisältä välkehdinnällään. Tämä on juuri sitä vanhan talon tapaa puhua ja esittää toiveita asukeilleen😉. Toivotaan, että pellavaöljykitti ja huoltomaalaus antavat  lisäaikaa näille. Nämätkin ikkunat ja ovi olisivat kaivanneet menneinä vuosina aina välillä hoivaa ja huolta omistajiltaan. Mikäli tämä meidän korjaaminen ei osoittaudu riittäväksi, säilömme nämä  talteen  perusteellisempaa korjaamista varten. Huonokuntoisen ikkunakarmin maalin ja rapistuneen kitin alta löytyi sitä mainetta niittänyttä, paksuraitaista, punertavaa sydänpuuta. Sata vuotta vanhaa tässä talossa, puhumattakaan puun kokonaisiästä, mikä on  vielä huomattavasti vanhempaa.  Entisaikojen raaka-ainetta ei edes voi käydä missään ihailemassa, niin ovat metsämme nuoruuteen pakotettuja. Vanhojen  ikkunoiden ja karmien kohtalo on hyvin pitkälti talon omistajien varassa, joko niitä kunnostetaan tai tuhotaan.  

Näin rakennukset.fi-sivustoilla kerrotaan ikkunoiden historiasta, suorastaan vaikuttavaa:

"1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa ikkunoissa käytetyn puutavaran laatu oli erinomaista – ikkunakarmit ja -puitteet tehtiin laadukkaasta ja pitkään kasvaneesta honkapuusta, joka kaadettiin vasta 150–250 vuotta vanhana. Laadukkaat puuikkunat tulee ensisijaisesti pyrkiä kunnostamaan, ei uusimaan."

https://www.rakennukset.fi/rakenteet/ikkunat-eri-aikakausina/

 

Linoliekit-kitti  asianmukaisilla työkaluilla käytettynä osoittautui helpohkoksi käsitellä. Lämpimät kelit pitivät kitin pehmeänä työstää. Muovailuvahaa kun on pienenä saanut käsiinsä, auttaa se näin vanhempana näissä töissä😀. Kitin kuivumiseen  pitää varata 2-4 viikkoa riippuen valitusta päällimaalista. Maalaus  ja ikkunoiden  pesu näyttänee onnistuimmeko pelastusoperaatiossa. 

Jossain postauksessa kirjoitin toiveesta tietää talon alkuperäisistä  väreistä. Parvekkeen oven ovilistoja tutkiessa paljastui valkoisen maalin alta todennäköisesti  alkuperäistä vihreää väriä näkyviin. Tehostemaalimme, Uulan Kaisla taitaa olla oikeilla jäljillä😊. 

Ulkona terassityöt jatkuvat. Timpuri nikkaroi ja maalari kulkee perässä😊.

Vanhat talot yllättävät positiivisesti pihallakin. Viime vuonna muutamia vadelmapiiskuja pilkotteli klapipinon takaa. Vanhojen tuijien kaato rajalta  antoi näille uuden kukoistuskauden, ilmeisesti ravinteita ja vettä on nyt riittänyt ja uusi aikakausi on palkittu marjoin. Marjasato on oikein toivottu lisä omenapuutarhaan. Tästä innostuneena ja tuottoisan sadon toivossa vuohenputketkin  joutuivat lähtemään ripeällä otteella.

Lemmikit viihtyvät hyvin täällä. Melkeinpä väitän heidän nukkuvankin täällä makeampia unia. Molemmat ovat suorastaan virkeitä, sen minkä helteitä pystyvät. Alissa-neiti on hurmannut meitä hakemalla samat lankakerät yläkerran työhuoneen lankakopasta alakertaan. Kerien perässä hän ei enää viitsi juosta, mutta pudottaa ne rappusilta. 

Amoskin on ottanut sen verran kissamaista otetta puuhiin, että tämä rottalelu piti eliminoida, ettei tule vahinkoa. Labbikset kun saattavat nielaista kaikenlaista😉

Kauniita kesäpäiviä toivottaen,

mennään luonnon kauneuden perässä, vuoden jokaisena päivänä🙏.

#terassinteko#hirsitalo#suojelukohde#ikkunamaalaus#pelastetaanvanhattalot#uula