Kaunista keskikesän juhlaa

Oikein hyvää keskikesän juhlaa kaikille talon vaiheiden lukijoille! Toivotaan, että kelit lähtevät suosimaan  maalla ja merellä.

Mekin vähän hengähdämme työnteosta, sen verran kun maltamme.

Hyvällä mielikuvituksella makuuhuoneesta voi jo aistia tulevaa tunnelmaa. Seinissä on Sandbergin Einar värillä Spring green. Ensimmäisiä vuotia laittaessa väri tuntui vähän haalealta, mutta kun kaikki seinät saivat tapetit, on tunnelma kauniin ja lempeän vihreä. Kun panostaa mielikuvitukseen ja kesän kellertävä valo osuu huoneeseen, näkee seinissä päärynäjäätelöä🍐🍐🍐. Tilojen kokonaisuus  aina ratkaisee lopputuloksen, mutta nyt on jo hyvä, oikein hyvä.

Kakluuni on siistitty päältä ja pesty ympäriltä. Nyt vasta uskalsimme laittaa siihen tulet, kun sahanpurut piiloutuivat uuden lattian alle. Tämäkin hormi oli kunnostettu jo remontin alkuvaiheilla eli liukuvalettu sisältä.

Kaunottaren kruunun päällä oli erittäin hienoa hiekkaa ja vanhoja rätinpaloja, mistä lie tulleet.

Tuli paloi rauhallisesti, ilman minkäänlaista savuttelua. Oli ihan tainnut tulisija odotella, että pääsee taas lämmittämään yläkertaa😀.

 

Suurta iloa  kaakelien pesusta. Kaakelin pinta on kaunis, kiiltävä kuten näillä on tapana olla. Kauneudessa ei entiaikoina säästelty.

Ikkunaruudutkin löysivät kakluunin, leikittelevät nyt valolla keskenään.

Aula rakentuu vaihe vaiheelta. Sitä eristetään ja kohta tämä tila hahmottuu paremmin.

Kylpyhuone, niin kuin kuvasta näkyy😉.

Muutama kirjoitettu sana vanhojen talojen viehätyksestä. Johdatelkoon nämä pari puhuttelevaa kahvaa tekstiin, jonka on kirjoittanut Juhani Pallasmaa kirjassa Ihon silmät.

"Iho tulkitsee materiaalin tekstuuria, painoa, tiheyttä ja lämpötilaa. Vanhan esineen pinta, joka on saanut täydellisen kiiltonsa käsityöläisen työkalusta ja käyttäjiensä uutterista käsistä, viettelee hivelevän käden. On nautinto koskettaa oven vedintä, joka kiiltää niiden tuhansien ihmisten käsien jäljiltä, jotka ovat astuneet ovesta ennen meitä; iättömän kulumisen himmeästä kiillosta tulee tervetulotoivotuksen ja vieraanvaraisuuden kuva. Oven kahva kättelee rakennuksen puolesta. Kosketusaisti kytkee meidät aikaan ja traditioon: kosketusvaikutelmien kautta kättelemme lukemattomia sukupolvia. Aaltojen kiillottama kivi miellyttää kättä, ei vain muotonsa vuoksi, vaan koska se ilmentää muotoutumisen hidasta prosessia; kesto materialisoituu täydellisessä pikkukivessä kämmenellä; se on muodoksi muuttunutta aikaa".

Upeita ja syvällisiä oivalluksia arkkitehtuurin saralta🙏. Nämä ovat juuri näitä vanhojen talojen ja esineiden  tarinoita, tarinoita ihmisistä ennen meitä. Nyt on meidän vuoromme tässä pitkässä ketjussa availla ja sulkea näitä ovia.Voi näitä taloja! Kaikilla on täällä hyvä olla🐶! Nämä talovanhukset pitäisi kaikki pelastaa🙏.