Valoa kohti

Valoa kohti, askel kerrallaan 😉. Remontti eteni rauhallisemmalla otteella helmikuussa moninaisista syistä.  Aiemmin asetetut aikataulut muuttuivat. Tämä on aiemmista projekteista tuttua, mutta silti siihen on aina yhtä vaikeaa taipua. Toivotaan, että valon lisääntyessä ja päivien pidentyessä päästään yhdessä näkemään enemmän kättemme töitä.

Haaveilimme  vähälumisemmasta  talvesta  ja kaikkien yllätykseksi talvi olikin  melkeinpä lumeton, pakkaset maltillisia ja näkymät kovinkin syksyisiä. Neljä vuodenaikaamme ei ole enää itsestään selvyys. Mutta luonto on aina kaunis, vaikka vain ohuella, hetkellisellä  lumihunnulla kuorrutettuna tai ihan lumettomanakin.

En malta olla laittamatta vuoden takaista kuvaa pihaltamme muistuttamaan viime vuoden talvesta. Aurausauto teki viikko toisensa jälkeen työmaalle tulomme haasteelliseksi. 

Edellinen tarina loppui aulan ensimmäisten askelmien kuviin, jatketaan niistä. Vaiheiden mieleen palauttamiseksi, aloitan kiinteistövälittäjän myyntikuvalla. Aula oli ostettaessa paneloitu joka kohdasta ja  tila oli viileähkö. Rakenteita on avattu ja uudistettu ja ikkuna on vaihdettu  viime kesänä. Tähän näkymään tulee yläkerran kylpyhuone, josta olen kirjoittanutkin aiemmin.

Kissanomistajat huomaavat, että alkuperäiset rakenteet ovat kuin kissoille tehtyjä😉Meidän kissamummo on nykyään jo mukavuudenhaluinen ja ymmärtää paremmin fyysiset rajansa, hän viihtyy  paremmin alakerran remontoiduissa huoneissa. Tämä on meistäkin oikein hyvä ja turvallinen ratkaisu😻.

Askelmien materiaalin ollessa hyvälaatuista, vanhaa ja paksua mäntyä, ne päätettiin uusiokäyttää. Helpointa olisi ollut purkaa ne jätepuuksi ja teettää uudet rappuset, mutta se ei olisi ollut mielestämme oikea tapa, varsinkaan suojelukohteessa. Niinpä kesällä ne purettiin, numeroitiin ja pestiin soodavedellä, askel kerrallaan😉. 

Sama tila avattuna, rakenteet esillä.

Tästä raput aloittivat uuden aikakauden talon tarinassa. Askelmien asemoinnissa   hyvä hahmottamiskyky ja  matemaattiset taidot eivät olleet haitaksi😀tila oli ahdas ja askelmien piti täyttää kaikki askelmille asetetut standardit. Oli kaarretta ja kierrettä, tasannetta ja suoraa ja vielä katonkin avaaminen loppusuoralla.

Huikea aikaansaannos yhden miehen tekemänä 👏👏👏! Minä jatkan maalausten  merkeissä siinä kohtaa kun rappusissa kuljetaan villasukilla😀. Muutamat kuukaudet mennään sitä ennen turvakengillä.

Tässä näkymät vielä ikkunan ulkopuolelta.

Keittiön valaisimen kohtalo oli vaakalaudalla. Nyt ymmärrän kuinka varoen pitää jatkossa kuljetella ja siirrellä vanhoja valaisimia. Valaisimen ollessa messinkiä, sitä jotenkin ajattelee sen olevan lujasta materiaalista tehty, mutta eihän se näin ole. Yksi messsinkinen lampun sakara taipui ja juotto petti. Lamppuliikkeen kautta ei  apua tarjottu. Pitkän illan puuhastelin, liimailin ja tuin vartta eri tavoin, täysin  tuloksetta. Erikoisliimat lupaavat liimata aivan kaikenlaista, mm. metallia. Liimalla ei ollut kuitenkaan pienintäkään aikomusta tarttua kiinni metalliin😆Mieheni ojensi jälleen auttavan kätensä ja sai ajatuksen poistaa kokonaan rikkoontunut sakara sähköjohtoineen. Kyllin tarkkasilmäinen vain näkee, että sakaria on nyt yksi vähemmän. Kaunis kiitos avusta, nyt lampussa on vihdoin valo!

Tässä hän komeilee vielä täysin ehjänä ruokahuoneessa.

Avaan ovia ja yläkerran tilannetta seuraavassa postauksessa 😉, siellä on nyt rappujen ansiosta työt käynnissä!

rappustenteko#vanhatalo#hirsitalo#kunnostaminen#suojelukohde