Wanhan lumoissa
V iime viikonloppuun sisältyi tuttujen työvaiheiden lisäksi vitriinin ja ovien ehostusta. Tämä ensimmäinen kuva oli avainasemassa tänä viikonloppuna😉.
Ensin yläkertaan eli työt yläkerrassa etenevät, sadekelit eivät haittaa meitä, päinvastoin. Aula ja rappuset ovat nyt saaneet makulatuuritapettiin asti uutta pintaa. Toinen uusi lämmin lunetti-ikkuna on päässyt vanhan tilalle. Vanha lunetti-ikkuna säilötään taas yläkerran lapetilaan talon muistoksi.
Esittelin viime postauksessa tulevan kylpyhuoneen oman talon kierrätysoven. Nyt tämä ovi on riisuttu vanerilevystä ja molemmilta puolilta on paljastunut kauniit peilioven muodot.
Tämä hyvin avulias verhoilun työkalu poisti lukuisia pieniä nauloja vanerilevyn reunoilta.
Alta paljastui puinen peiliovi. Ovea ei ole varmaan koskaan maalattu, ehkä ainoastaan joskus lakattu kevyesti.
Avaimen pintahela oli uudistettu jossain kohtaa painaumista päätellen, alkuperäinen tähdenmallinen 🌟 hela oli haluttu poistaa ja laittaa vähän modernimpi tilalle.
Tältä puolelta tuli vastaan lehmuksen vihreällä maalattu ovi. Harmillisesti ovi on saanut vanerin maalauksesta vähän valkoista maalia reunoihinsa.
Toivotaan, että nämä ovet saavat tästä eteen päin edustaa omaa aikakauttaan eikä näitä enää uudistettaisi millään rajulla tavalla.
Parvekkeen oven tarina jatkuu myös. Ovi on saanut kaksi kerrosta maalia pintaan. On tainnut ovella olla aikamoinen maalinjano, niin kovin maalinsa sisäänsä laitteli 😉. Kolmannen ohuen maalikerroksen taitaa vielä saada muutaman viikon päästä. Puun pintaa ei voi kuin hämmästellä, niin hyvin se on säilynyt lähes sata vuotta rankoissa olosuhteissa.
Tarkkuutta vaativat kohdat maalasin jälleen luottopensselillä eli meikkisiveltimellä😊.
Kaappitilaa on vielä todella vähän. Osa tavaroista ja vaatteista on pahvilaatikoissa. Kiinteitä kaappeja tulee, mutta suosimme myös siirrettäviä irtokaappeja. Tuleva työhuone sai kauan etsimäni vitriinin. Tämä on pieni ja kevyehkö ja näin helpompi kuljettaa rappusissa. Kaappi on saanut jo uutta pintaa, tähän tuli vielä pellavan sävyinen kalkkimaali. Kaiverruksissa ei kaapissa ole säästelty, kokonaisuuden ollessa kuitenkin hyvin harmoninen.
Pienet kulumat ja vauriot vanhoissa huonekaluissa ovat mieleen, ne tavallaan antavat minulle luvan tehdä huonekaluista itselle mieluisia. Kahvikupposen jälkeen rohkeasti uusien värien maailmaan🙈. Jätin pinnan tällä kertaa varsin kuluneen oloiseksi, puu saa pilkottaa paikoitellen.
Laitan kuvan, kun kaunotar on yläkerrassa ovet paikoillaan ja oikealla paikalla, avaimineen päivineen😊.
Laitan lopuksi vielä kuvan rautaisesta valaisimen kattokupista, jota arvostamme suuresti kahdesta syystä. Tämä on maanläheisine väreineen ja kuvioineen kerrassaan vaikuttava vanha esine. Vaikutusta korostaa se, että löydön teki nuorimmainen opiskeluun liittyvällä matkallaan ja järjesti tämän meille😘.
Nyt olemme kutsuneet sähkö-ja putkimiehet yläkertaan ja alkaa odotus, koska he pääsevät työmaallemme.
Havainnekuva tulevasta. Kun kaikki tehdään alusta asti uudelleen satavuotiaassa talossa, tulee paljon mietittävää, paljon esitöitä, pohjatöitä ja pintatöitä. Ainakin ennen joulua pitäisi valaisimien katoissa, pöydillä ja seinillä syttyä sekä uusista pattereista tulla lämpöä tulisijojen kavereiksi. Työmaavalonauhan ja lämmittimen käyttö lähestyy yläkerrassa loppuaan👏.
Yksivaihesähkö vaihtuu kolmivaihesähköksi. Vain kuviin ja muistoihin jäävät nämä ostovaiheen sähkökaapit. Posliinisulakkeiden aikakausi on myös ohi, uusi sähkön aika on kohta koko talossa.
Jopa vierashuone on saanut jo ikkunansa puhtaaksi ja uudet pellaverhot suojakseen.
Ranskalaista huvilamaisuutta tavoittelin, näistä sitä voi aistia. Taitaa olla ensimmäinen ostamani verho elämässäni, jota en itse ole tehnyt. Ruotsalainen Mimou on löytö.
Seuraavaksi aloitamme kylpyhuoneen tekemisen, sen rinnalla syksy tarjoaa kauneutta ja värejä ulkoilijoille 💕!
Kommentit
Lähetä kommentti