Maaliskuu alkaa lattioiden hionnalla

 

Lattia oli alakerrassa tummanruskea. Käytetystä maalista emme tiedä, mutta lujassa se oli. Vuokrasimme ensin kevyen nauhahiomakoneen. Kone kulutti nauhaa kuin mikäkin ahmatti, eikä tulos ollut mitenkään häävi. Nauhaan tarttui vahamaista maalia ja nauhan vaihtoa oli enemmän kuin hiomista. Välillä täytyy muuttaa suunnitelmia, vähän turhautuakin, mutta pitää pitää kiinni visioista ja tavoitteista. Täyspuhdasta pintaa emme missään nimessä havitelleet, mutta kuitenkin tasaista, vähän pinnan kulumia tasoittavaa lopputulosta. Luovutimme ja teimme uuden suunnitelman seuraavaan viikonloppuun. Lainasimme ison parkettihiomakoneen, joka toimi kaikin puolin. Hiomisen syvyyden sai säätää koneen  rautapainoilla. Kone ei ollut hiljaisin, varsinkin kun siihen liitettiin pölyn vievä imuri. Me Amoksen kanssa päätimmekin lähteä rauhallisimmille "vesille" vähäksi aikaa."Niin hyvää puuta 🎵🎤, kuitenkin maalista huolimatta"

"Lähdetäänkö laiturille ?"- olen tässä pitkin matkaa opettanut Amokselle sanan laituri, jotta poju tietää mihin mennään,  kun ehdotan laiturille menoa. Toistoja on jo sen verran, että ei liene enää epäselvää määränpäästämme. Täällä on on aina hyvä nuuhkia eri vuodenaikojen tuoksuja ja ihmetellä hiljaisuutta. Tämän ison laiturin matkan varrella on myös muita laitureita, joten Amoksen jarrutuksia tulee matkan varrellakin. Kaikki laiturit hyviä lainalaitureita meille molemmille😉!