Keittön uusi muoto hahmottuu ja huonekalutkin saavat uutta pintaa ja väriä

 Keittiö sai loppuvuodesta  uuden seinän, joka muodosti samalla uuden sisäänkäynnin. Seinän taakse tuli sähkökeskus.

Seinää varten lattialautoja piti vähän avata ja seinä kiinnittää lattiavasoihin. Oli vaikuttavaa nähdä miten kuivaa  puupurua löytyi heti lautojen alta ja miten paksua lattialautaa on käytetty.

Ennen vanhaan selvittiin näillä määrillä nappuloita

nykyään näillä määrillä😉

Laitan tähän vielä muistoksi ostovaiheen keittiön.

Kun yksivaihesähkö muuttuu kolmivaihesähköksi, niin johtoa kiertää huoneissa huomattavia metrimääriä. Tarkoitus on kuljetella johtoja katto-ja jalkalistojen takana, toki osa saa  entisaikojen kunniaksi tulla näytille kangasjohtojen muodossa. Vaikka sähkökaappi on kuin tavallaan taideteos, teemme sille vanhoista kuistin paneloiduista kaapinovista kaapin.

Tämän koen täydelliseksi vanhan huonekalun pelastukseksi. Oli roskalavalla jo odottelemassa katalaa kohtaloaan. Pieni, vahva vanha pöytä,  ovi jo kateissa. Pesin, hioin ja hunnutin Annie Sloanin kalkkimaalilla. Sekoittelin  vähän eri sävyjä ja vahasin. Nyt pöytä saa jatkaa pöydän virkaansa meillä. Tapoja käsitellä huonekaluja on monia, mutta minusta ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Kunhan näitä ei hävitettäisi

Tämä nojatuoli oli vaativa projekti minulle. Alkuperäiset jouset olivat pettäneet ja niitä oli vain neljä suhteessa istuimen leveyteen. Istuinosassa oli muutama satulavyö, mitkä olivat löystyneet. Istuminen vielä jotenkuten onnistui, mutta istuja oli jo varsin lähellä lattiaa😄Vietin lukemattomia hetkiä tuolin parissa kirjoja, youtubea seuraten. Vuosi toisensa jälkeen jätän verhoilukursseille ilmoittautumisen viime tippaan ja jään vaan  varasijalle, joten itseopiskelu on väistämätöntä. Kodissamme asustaa myös kissatyttö nimeltä Alissa, siitä idea selkänojan kankaaseen. Kangas on irrotettu vanhasta sisustustyynystä.  Alissaa  ei näy remonttikuvissa, koska kissathan ei tällaisista  touhuistamme pidä joten hän odottelee, kunnes kaikki on valmista. 

Joustimien laitto on hyvin vaativa ja työläs vaihe, mikä vaatisi ensikertalaiselta  ehdottomasti opettajan ohjausta. Nähtäväksi jää miten tuoli istujaansa kohtelee😄

Meriheinien ja pellavakankaan laitto olikin jo huomattavasti helpompaa. Näiden luonnonmateriaalien  tuoksu päihitti mennen tullen vanhan vaahtomuovirouheen.

Siinä se on, istumista vailla valmis !

Leonardo da Vinci jo kirjoitti 1400-luvulla muistiinpanoihinsa, että "Pienin  kissaeläin on luonnon mestariteos". Tuolin kissa kauniine ja viattomine katseineen todistaa asian olevan juuri näin. 

Mestariteos 2010 -luvulta, Alissa