Mööbeleitä ja lamppuja välillä

 Wanha talo -vanhat huonekalut, voittamaton pari. Käytettyjä myynnissä olevia huonekaluja löytää kun etsii ja näkee vaivaa. Uusia en osta, jos vain mahdollista, ostan ne aina käytettyinä. Puhdistan, pesen, hion, kalkkimaalaan ja vahaan. Verhoilen kykyjeni mukaan. Laitalan huonekaluja arvostan suuresti, niiden huonekalujen laatua ja kauneutta. Ruokapöytää en ole vielä muuta kuin hionut, koska käytän sitä vielä vähän aikaa  luonnikkaasti tapetointipöytänä. Tuolit ovat puukäsittelyiltään  valmiit ja verhoilukangas on tilattu ja ostettu.

 

Tummalla vahalla patinan tuntua, samalla koristeelliset yksityiskohdat korostuu.

Tämä kaunis rokokootuoli hivelee silmää kaiverruksillaan. Puuhun on kaiverrettu mm. ruusuja. Tälle pitäisi vielä löytää kaveri, mikä onkin osoittautunut pidemmäksi projektiksi. Puuosan käsittely onnistuu, osa verhoilusta tulee myös onnistumaan, mutta ruutunapitettu selkänoja onkin sitten ihan uutta. Kävin jo kysymässä ammattiverhoojan arviota selkänojan suhteen, 400 -500 euroa johdattaa minut jälleen omatoimiverhoilijaksi😆

Bööminläinen valaisin. Valaisimen historiaa tai ikää en tiedä, enkä netistäkään tietoa löytänyt. Myyjältä sain toki pientä tuntumaa aikasemman omistajan suhteen. Valaisin on keraaminen, hurmaavine kristalleineen.

Nyt täytyy vaan jaksaa odottaa, että tämä kaunotar pääsee asettumaan  yläkertaan.

Tämä kaunotar löytyi Turusta, oli odotellut pölyisenä meitä erään puutalon kellarissa. Talon uusi omistaja ei tätä itselleen halunnut asuntokaupassaan, vaan laittoi valaisimen myyntiin. Nyt me saamme ihailla näitä vedenvihreitä kristalleja ja äärettömän kaunista muotoa.

Näitä on kaksi ja ne valaisevat pian keittiön seinää. Sähköliikkeen asiantuntijan mukaan lampetit ovat hyvin vanhat, joten lampettien sähköt uudistettiin kokonaan kynttiläpidikkeineen.

Muutama sana "mummolan hajusta". Hs kirjoitti 14.4.24 vanhoille huonekalujen, tekstiilien ja koriste-esineiden tyypillisestä hajusta. Artikkelin mukaan tämä haju juontuu entisaikojen rakennusmenetelmistä. 1900-luvun alkupuoliskosta 1990-luvulle asti Suomessa käytettiin puurakentamisessa kloorifenolipohjaisia puunsuoja-aineita niin talojen rakenteissa, ikkunankarmeissa kuin vaikkapa kynnyksissä. Näillä aineilla haluttiin estää puun lahoaminen, sinistyminen ja homehtuminen. Näistä tämä  haju on levinnyt pitkin koko talon irtaimistoa. Sijaiskärsijänä menneiden vuosien puunsuoja-aineiden käytöstä on nyt siis nämä vintage kalusteet. Artikkelissa neuvotaan erilaisia tapoja päästä eroon näistä tuoksuista, mm. ruokasoodan käytöstä. Minäkään en ole kovin mieltynyt

tähän mummolahajuun, joten olen valmis purkamaan pohjia myöden  verhoiltavat löytöni👵.