Toden totta! Ken näkee talonsa kauneuden syksyn ankeudessa, näkee sen taatusti suvenakin. Ilmojen ollessa jo tuulisia, harmaita ja jopa synkkiäkin, luo se haasteita talolle esitellä itseään katselijoille. Melankoolisuuden taakse pitää osata kurkistaa ja antaa siivet mielikuvitukselle realismia unohtamatta. Tämäkin talovanhus oli ollut vailla asujaa jo muutaman vuoden pienellä peruslämmöllä lämmitettynä ja nurkissa tuntui koleus ja ankeuskin. Pihallakin syksy teki jo tuloaan ja talon asuttamattomuus näkyi myös ulkona. Asuntoesittelyssä selvisi talon korjaamistarpeita, kuten kuntokartoituksessakin. Osaa ostajakandidaatteja ne varmasti hirvittivät, kun kilpailijoita ei kohteelle montaa ollut. Silmät näkivät ja mittaukset kertoivat mitä edessä tulisi olemaan. Perusasiat olivat kuitenkin kunnossa, huolimatta siitäkin riskistä, että yläkertaan oli rakennettu sauna ja kylpyhuone. Hirret olivat kutakuinkin ehjiä, paria kohtaa lukuunottamatta, joihin on tarve tehdä kengitystä. Kokonaisuudessaan aikaisimmilla remonteilla ja väärillä materiaaleilla ei taloa oltu pilattu. Talon ollessa suojelukohde, oli sille onnellista, että se nyt laitettiin myyntiin.
Pitkin ensimmäistä syksyä kävimme viikonloppuisin tekemässä suunnitelmia ja aikataulutuksia paikan päällä. Tällaiset projektit pitävät sisällään suunnattoman paljon soittoja ja yhteydenottoja eri tahoihin ennen mitään talossa näkyvää. Taloa mitattiin ja arvioitiin ulkoa ja sisältäpäin, tutkittiin rakenteita ja käytettyjä materiaaleja. Teimme talven aikana yhdessä mieheni kanssa hahmotelmat uudesta pohjapiirustuksesta ja muutostoiveista varsin tarkkaan paperille, tämä työ oli kuitenkin vain pieni askel pitkässä lupaprosessissa.
Omistajanvaihdos ei talossa näkynyt moneen kuukauteen ulkopuolisille eli talo uinui edelleen ohikulkijoille.
Eräässä mainoksessa, joka mainosti kuntokartoitustaan kirjoitettiin osuvasti:"Kun olet ostamassa tai myymässä, kuuntele myös mitä talolla on sanottavana." Tämä aika oli juuri sitä, talon kuuntelua💚.
Kommentit
Lähetä kommentti